Kyllä routa porsaan kotiin ajaa
Kone kaarsi näennäisen hitaasti pääkaupungin yläpuolella ja matkustamo oli himmennetty hämäräksi kuten laskeutuessa oli tapana. Paineen muutos poksui hiljaa korvissa ja pienestä soikeasta ikkunasta näkyi kiemurtelevia oransseja valojuovia ja kirkkaassa valossa kylpeviä vihertäviä länttejä. Antti yritti muistaa mikä oransseista juovista olisi kehä kolme ja arveli samalla, että jalkapallokausi oli nykyään Suomessa ympärivuotinen laji, päätellen valaistuista ulkokentistä. Lento Oslosta Helsinkiin oli mukavan lyhyt ja kello oli viisi perjantai iltapäivällä suomen aikaa. Janne olisi kentällä vastassa. Ehkä. Se ei olisi ensimmäinen kerta kun hänen paras, ja ainut kaverinsa, unohtaisi joko kellonajan tai päivän. Omituiseksi asian teki se, ettei Janne koskaan unohtanut mitään työhönsä liittyvää. Tyyppi osasi laskea päässään paljonko kenenkin salkun arvo nousee kun vinkuintialaisen elektroniikkayrityksen kurssi muuttuu 1.2956% plussalle viimeisen vuosineljänneksen ennusteessa. Mutta päivämäärät työn ulkopuolella olivat pahoja.
Meteli matkustamossa muuttui kun kone liukui alas taivaalta ja aloitti jarrutuksen hieman ennen kuin renkaat osuivat kenttään. Luojan kiitos kukaan ei taputtanut. Antti ei ollut koskaan kysynyt tutuilta lentäjiltä tuntuiko aplodit kiitokselta kivasta matkasta, onnitteluilta kaikille että ollaan hengissä maassa vai ihan puhtaasti vittuilulta, että kiitos kun et tappanut meitä kaikkia. Jengi kuoli todennäköisemmin bussikolarissa kuin koneessa. Kai se oli yhtä älytöntä kuin ihmisten kiire kyseiseen kurkkupurkkiin. Mitä paremmat paikat sitä aikaisemmin pääset istumaan ahtaasti ja odottamaan milloin lähdetään. Todellinen palveluteko lentoyhtiöiltä olisi myydä lippu millä pääset koneeseen viimeisenä, laitat vyön kiinni, lentoemo peittelee polvesi firman viltillä ja sitten kone rullaa jo kohti kiitorataa.
Pelkillä käsimatkatavaroilla koneesta ja kentältä pois luikkiminen oli nopeaa. Antti avasi puhelimensa jo putkessa ja hetken päästä se kilkutti iloisesti viestejä ja sähköposteja. Kolme saapunutta puhelua. Äidiltä. Koska Ansa ei ollut soittanut, eikä Eskokaan, mitään vakavaa tuskin oli tapahtunut. Hän soittaisi takaisin jossain sopivassa välissä.
“ Odotan sua Alepan hoodeilla” Janne oli kirjoittanut noin 20 min ennen koneen laskeutumista. Siellä hän nojasi jonkinlaisen penkin ja kukka-asetelman tapaiseen rakennelmaan ja keskittyi puhelimeensa. Alepan tarjoukset näkyivät käytävälle saakka. Oli taas nälkä. Janne nosti päätään ja väläytti tuhannen taalan myyjähymynsä, joka saa lompakot auki ja tytöiltä pikkarit nilkkoihin
-Mitä äijä, tervetuloa Suomeen ja Hyvää Itsenäisyyspäivää
Jannen karhunhalaus oli yhtä väkevä kuin ennenkin. Finanssitalouden vastapainoksi hän harrasti raudan kanssa painimista ja se näkyi. 195cm ja varmaan lähemmäksi sata kiloa. Tänään puku päällä ja vissiin guccin takki. Huomenna Gaspin lökärit ja Niken valtava musta huppari ja kulunut salikassi.
-Kiitti. Tulitko suoraan töistä vai onko suunnitelmissa Linnan juhlat?
-Mä olen aina töissä tarvittaessa, mutta nyt mä olen vapaalla. Clousasin vaan just sunkin finansseja minttiin. Luitko mun sähköpostin. Sulla on ollut oikein hyvä viimeinen neljännes. Meidän pitäisi hommaa sulle joku sijoituskiinteistö ennen vuodenvaihdetta. Hinnat on nousussa
-No en ala heti alkuun puhumaan paskaa, joten kuten arvaat, en lukenut. Antti hei, ne on vitun pitkiä, puolet jargonia mistä mä en ymmärrä mitään. Jos sä kysyt suoraan, että ostetaanko lisää nokiaa vai kämppä kruunuhaasta, niin siihen mä osaan vastata. Mistään futuureista mä en tiedä enkä haluakaan tietää. Mä luotan suhun. Toki jos sä haluut että mä vastaan sun sähköposteihin voin kyllä kertoa mikä on tämän kuukauden ennuste norjan rannikolla sijaitsevan öljylautan maanperseestä nostettavaan tynnyrimäärään, miksi se on alhaisempi kuin viime kuussa ja kenen turskanjyrsijän vika se oli.
-Ton voisi tulkita jo salassapidettäväksi tiedoksi. Sunkin duunipaikka on pörssissä
-Entinen duunipaikka. Katselen jotain muuta taas vähän ajan päästä. Siinä on raja miten kauan mies jaksaa olla keskellä merta ja syödä ruotsinlaiva-tyyppistä buffetruokaa. Mutta hei, oli meillä karkkipäivä.
Janne nauroi. He lähtivät kävelemään ulos kentältä ja ovensuussa Janne maksoi pysäköintinsä automaatissa ja he kävelivät parkkipaikalle.
-Sä olet vaihtanut autoa.
-Tesla oli perseestä. Talvella se oli sarjassamme sysipaska. Ulos sitä ei voinut jättää hetkeksikään, heti oli joku ovi jäässä ja taulussa valoja kuin joulukuusessa.
-Mikä tää nyt on, mersu joo?
-EQS 580, täyssähkö ja automaatti. Hauskin lelu minkä olen ostanut pitkään aikaan.
-En epäile yhtään. Mihis me ollaan menossa?
-Mennään ensin kämpille, mä jätän tän irmelin laturiin ja saat jättää ton koiran nussiman kapssäkkisi sinne. Oisko mitä jos huomenna käytäis vähän shoppailemassa. Voin kertoa, että sulla todellakin olisi varaa päivittää vaatevarastoasi.
-Että edelleen on vittuilu välittämistä, mutta joo myönnetään, että joitain vaatekappaleita voisi päivittää. Lautalle ei vaan tartte muuta kuin järjestävän seuran verkkarit.
-Käydään huomenna Kampissa tai sitten kehällä olisi Helsinki Outlet. Ei vittu, ehkä me käydään molemmissa.
-Kuulostaa ihan paskalta, mutta ihan oikeasti, nyt mä tarvitsen suomalaisen oluen suomalaisessa baarissa, missä ei myydä kalaa. Onnistuuko?
-On listalla. Löytyy urheilua, irkkutunnelmaa, supisuomalaista sprungu henkeä tai tylsää tusinabaaria hyvällä valikoimalla viinaa ja vastakkaista sukupuolta. Mitä laitetaan
-Viimeinen saa ääneni tällä kertaa. Viinalle kyllä, vastakkainen sukupuoli sitä vastoin on katkolla hetken aikaa
Antin ilme oli varmaankin synkempi kuin mitä oli tarkoittanut. Kehä kolme vaihtui Lahden väylään ja mersu kiisi lievää ylinopeutta kohti keskustaa. Hän katseli tutun tien varteen nousseita uusia rakennuksia ja huokaili typeryyttään. Janne tiesi, tottakai se tiesi.
-Se oli paska homma häneltä. Mutta totta puhuen yksikään mun hoito ei ole koskaan maksanut mitään takaisin. Ihan uteliaisuutta mikä se oli, mun norja on vähän ruosteessa.
-Sohva. Iso, okran värinen kulmasohva, minkä mä ostin meidän olevinaan yhteiseen kämppään ennen viime komennusta. Keikka venyi, mä myönnän, mutta jengiä oli niin vähän että otin toisen setin perään. Vittu triplaliksa.
-Mä näin. Teit kivat hillot ja mä muuten tuplasin nekin.
-No kiitti vitusti. Sori en tarkoittanut, mutta oikeesti mä tulin puolen vuoden keikalta. Pelkkää myrskyä, suolaa ja lokin paskaa ja huomaan että himaan on vaihdettu lukot. Ja vittu sekin, että sä tiesit mun erosta ennen minua. Et sitten sitä laittanut niihin sähköposteihin?
-No et sä olis lukenut niitä kuitenkaan. Olinhan mä voinut udella, että miten haluat sijoittaa tiettävästi naisystävältäsi tulleet kolme ja puoli tonnia, mutta näin holdingyhtiösi valvojana en katsonut sen kuuluvan toimenkuvaan. Mutta äijä hei, mä olen pahoillani.
-Minä en. En enää. Se oli taas vaan uusi merkki tehdä jotain muuta.
-Tarkalleen ottaen sun ei juurikaan tarttisi tehdä enää mitään. Sulla on melkoisen kivasti fyffee ja salkku polkee sitä lisää koko ajan, kun tässä ilman kaljaa surraan.
-No se olut kyllä napsaa nyt jo takaraivossa asti ja älä nää edes unta että jään kattoo joltain kusiselta ruudulta jotain obligaatioita. Ihmisen on tarkoitus olla liikkeessä.
-Tää tiedossa ja ihan sivumennen me ollaan perillä.
Jannen kämppä oli pysynyt samana. Talossa oli parkkihalli vain asukkaille ja viime kerrasta hallin sähkölatauspaikat olivat lisääntyneet huimasti. Janne kytki harmaan Irmelinsä latauspisteeseen ja he lähtivät hissillä kuudenteen kerrokseen. Vierashuone oli valmiina ja ikkunasyvennyksen päällä oli Antin postit viimeiseltä kahdeksalta kuukaudelta. Janne oli karsinut sieltä kaikki mainokset ja laskut mitkä oli jo hoidettu sähköisesti. Myös verottajalta tulleet kirjeet oli avattu, mutta taiteltu takaisin kuoriin. Muutama kortti äidiltä ja muilta sukulaisilta. Siinä se. Sänky on valmiiksi pedattu ja kieltämättä muutaman kilometrin liikaa nähnyt putkikassi sopi huoneen feng shuihin huomattavan huonosti. Hän avasi kassinsa, otti toilettilaukun virkaa toimittavan minigrip pussin, jossa oli deodorantti ja partakone latureineen. Hammasharja pitäisi ostaa. Edellisen hän heitti oslolaisen hotellin roskikseen, muun rihkaman lisäksi. Sinne jäi kaikki norjasta haalittu sälä särkylääkkeitä myöten. Hän kävi suihkussa ja lainasi enempää miettimättä Jannen suihkushampoota ja kaapista löytyneitä sievästi viikattuja pyyhkeitä. Kävellessään takaisin huoneiston läpi vierashuoneeseen, Janne selasi taas tietokoneellaan jotain ja hörppi kahvia.
-Tuus kattoo. Tää voisi olla kiva. Pieni kaksio, hieman laittoa, mutta hyvältä porukalta maksimissaan viikon keikka. Tolla alueella on vuokrat reilusti yli tonnin kuussa noista neliöistä. Ja menee nopeasti.
-Ois kiva hommaa välillä jotain missä olisi tonttikin.
Antti kuivaili edelleen itseään ja pörrötti ylipitkää tukkaansa pyyhkeeseen. Antti nousi ja sulki naureskellen sälekaihtimet.
-Naapurit toisella puolella katua ovat varmaan ihan liekeissä. Joko ne kuvittelevat, että mulle käy kaikki tai sitten sunkin varalle laskeskellaan vaivihkaista hyökkäystä, kun eksyt tohon lähi alepaan ostaa kahvimaitoa.
-Ilo olla avuksi. Mutta siis löytyykö mitään kiinteistöä missä olisi maatakin?
-Siis joku huvila vai? lomakiinteistö? pohjoisesta varmasti löytyy mielenkiintoisia kohteita, mutta niiden vuokraaminen on kausihommaa ja katteet riippuu vahvasti keleistä.
-Lähinnä omaan käyttöön ensisijaisesti, tai en minä tiedä. Toi kaksio on varmaan ihan järkijärjestely.
-Mitä ihmettä, kuulenko nyt ensi kertaa, että maailmanmatkaaja ajattelee ostavan isänmaan huomasta pysyvän sataman?
-No vitut mä mitään satamaan etsi. Lähinnä vaan mietin, että ainut mitä maailmaan ei tule lisää on maapinta-ala.
-No se. Kuulostaa muuten siltä että sun puhelin soi. Ja Antti hei, huomenna. Sinä. Parturi. Ihan oikeesti?
Antti tassutteli munasillaan vierashuoneeseen pyyhe niskassa ja otti puhelimensa ikkunasyvennyksestä. Äiti. Olihan se ollut odottettavissa
-Antti.
-No äiti tässä, missäs päin muailmoo sie olet, tulleeko iso lasku?
-Ei tule laskua, tulin tunti sitten Helsinkiin.
-Helsinkiin, ai miten mukava että oot kotsuomessa. Jannellako nää oot?
-Joo, siellähän minä. Ollaan just lähdössä vähän ulos syömään ja juttelemaan mukavia.
-Olokeehan varovaisia siellä. On kuulemma tulossa tuasiinsa vaikka minkälaista mielenossootusta. Ei tiiä mitä kilipäitä siellä sukat nuamassa kulukee.
-No me ei olla ihan keskustassa, joten tuskin ne täällä pyörii. Ja poliiseja siellä on taas yhtä paljon kuin niitä hullujakin
-On sekkii perkele, etteivät nyt halluu elokapinalaiset istuu perseellään keskellä katuja, kun on näköjään kaks astetta pakkasta ja sattoot lunta. Helteellä kyllä passasi olla immeisten jaloissa.
-No sekin. Oliko sulla jotain uutisen tynkääkin vai ihanko vaan kyselit, että missä mies menee?
-Oli asiaa. Ilimotusluontosta. Tulet jouluksi kottiin. Jouluviikkoa edeltävänä pyhänä viimestään. Yli tapaninpäivän pysyt täällä. Ota Janne mukkaan, sekkään ole täällä käynnä Herran aikaan
-Niin tuota kun…
-Ihan sama mitä värkkeet, peru se. Kaikki kakarat pentuineen tulloot kotiin ja niin tulet sinäkin.
-Se Askon lohikäärmekin?
-Siivoo suus. Iidakin on tulossa ja sie käyttäyvyt kuten ihmisen kuuluu, onko selevä?
-No totta ihmeessä, ihan heti sinä päivänä kun siitä louhesta löytyy ihmisen merkkejä
-Herkii nyt härkkimästä, miulla on seittemän rautaa tulessa ja puoli päivää mennyt puhelinta ränkkätessä. Minkä tuatta et vastanna ajallaan?
-Lentokoneessa ei saa käyttää puhelinta.
-Siulta se löytyy aina syy joka assiiseen. Annappa sille Jannelle.
-Enkä anna, en kun olet tuolla tuulella.
-Anna Jannelle tai soitan ite.
Tietäen tarkalleen että äiti toteuttaisi uhkauksensa hän ojensi puhelimensa olkkarissa virnistelevälle kaverilleen ja älysi samalla seisoneensa munasillaan ikkunan edessä. Ihan sama.
-Janne.
-No iltoo nyt siullekkii. Miulla on sulle homma. Kerroppa nyt ensteeks asteikkolla yhestä kymmennee, miten lähellä venneen alla asuvalta se miun nuorin poeka näyttää?
-Yhdeksän ja puoli, ottaen antaen muutamalla numerolla.
-Sitä mie arvelinki. Antin pittää tulla jouluksi kottiin ja sie saat huolehtia sen tänne ja tulla itekkii. Reilusti ennen jouluviikkoa tuletta ja katokkii, että se näyttää immeiseltä ja sillä on paketit ainakin noille pienille mukana.
-No eiköhän tämä saada järjestymään. Mitenkä se oli teidän nettiyhteyden laita?
-Niin ne siun hommas eivät vissiin makkoo pyhänäkkään?
-Eiväthän ne.
-Vuotappa hetki.
Janne kuuli puhelimessa kun Adalmiina kailotti reilulla äänellä jollekulle. Vastaus kuului puhelimesta jo ennen kuin Adalmiina palasi linjoille.
-Kuulemma valokuitu, mikä liekkään. Esko käski lähettee sulle ja Antille terveisiä.
-No kiitos. Ja mä huolehdin tuosta antamastasi listasta enemmän kuin mielelläni. Tietäähän Antti kaikki pienten iät ja mielenkiinnon kohteet.
-Se mittää tiiä. Jos annat sen valita se ostoo kaikille legoja ja meille muille paketin kahvia. Mie sanon Ansalle, että laittaa sulle sähköpostia. Piästään kaikki paljon helepommalla.
-Kuulostaa suunnitelmalta. Jään odotelemaan. Vien tuon norjanpeikon huomenna parturiin ja ostamaan edes yhdet ehjät kalsarit, joten se lista tulee tarpeeseen.
-Ei ehjiä kalsareita, eikö sekkii perkele sai akkaa otettua niin ois joku joka kattois perrään?
Janne siirtyi omaan makuuhuoneeseensa kuuloetäisyyden ulkopuolelle.
-Oli sillä. Sen takia se taitaa tuolta näyttää. Se norjan neiti laittoi Antin tavaroista rahat tilille ja vaihtoi lukot. Mies on melko paskana.
-Siivoo siekii suus. Tätä se minun uneni ties, ihan sisuskaluissa käänsi muutama aamu sitten kun eppäilin, että nyt ei oo pojalla kaikki kohillaan. Tuo Janne kottiin se sieltä.
-Minä tuon ja älä huoli. Antilla on taipumus ponnahtaa takaisin pelikentälle melko nopeasti
-Niin kai sillä on, mutta hyvvee Itsenäisyyspäevee ja olokee varovaisia siellä kylille tännää. Kaiken mualiman kapinalliset liikkeellä.
-Ollaanhan me ja Hyvää Itsenäisyyspäivää
Janne lopetti puhelun ja katseli Antin luuria pienen inhon vallassa. Puhelimesta puuttui paloja ja suojakuori oli rullaantunut joka reunasta. Mallia tuskin myytiin enää edes Intiassa.
-Mitä se sinulta tahtoi?
-Ihmeen ja sitä tässä aletaan toteuttaa. Laitas päälle niin saat sitä olutta ja pääset ajoissa nukkumaan. Sulla tulee olemaan huomenna todella pitkä ja raskas päivä.
Vajaassa tunnissa he olivat paikallisessa laumajuottolassa juuri syöneinä ja toinen kylmä olut edessään. Keskustelu oli sivunnut töitä ja ihmissuhteita. Janne oli puhunut treeneistään ja Antti vastaavasti tietokonepeleistä joilla hän oli tappanut aikaa keskellä pohjanmerta. Kun Janne alkoi kertomaan suunnitelmistaan huomiselle, Antin tuoppi tyhjeni tasaisesti ja hänelle alkoi myös hiljalleen valjeta, että tästä oli tulossa Jannelle jonkinsortin muodonmuutos leikki, johon tukea oli hyvin todennäköisesti tullut myös äidiltä.
-Haen uudet vai joko riittää?
-Tuo vaan, tarkastan vaan postit ja pari juttua.
Päätään pyöritellen hän jätti työholistin räpläämään puhelintaan ja suuntasi tiskille. Perjantai ja vapaapäivä oli houkutellut paljon kotiinsa jumiutuneita ulos ja tiskillä oli ruuhkan lisäksi havaittavissa hyvin selkeää nousuhumalaa. Pari nuorta tyttöä istui tiskillä ja jutteli keskenään siiderilasien yli. Nuorten, noin kaksvitosten kundien laumasta kävi vuorotellen joku yrittämässä löytää jutun aihetta. Hymyillen likat pyörittivät päätään ja jatkoivat keskusteluaan hetken silmienpyörittelyn jälkeen. Laumasta irtosi taas yksi rehvakkaasti kävelevä isänmaantoivo ja tunki itsensä nojaamaan tiskiin ja virne naamallaan liittyi keskusteluun mihin häntä ei oltu kutsuttu. Hänen kaverinsa kyttäsivät silmä kovana miten vuorostaan yrittävälle käy. Sokeakin näki, etteivät likat olleet hakemassa seuraa. Miksi edes nähdä vaivaa? Ravintola oli valtava ja pienellä zoomauksella pystyi havainnoimaan, että kello kuudessatoista olisi pöydällinen pimuja, joihin tuo soopa toimisi, ei ehkä hyvin, mutta ainakin paremmin kuin nyt. Tiskillä nojaava tyyppi alkoi muuttua kusipääksi. Toinen tytöistä oli noussut pois tuoliltaan, koska kundi painautui liian liki. Uusia laseja tiskille latova työtekijä katsoi tilanteen etenemistä huolestuneena.
-Vitun härkkääjät. Jenkeissä on sentään tulossa tolkku. Your body, my choice!
Kundi huusi tämän enemmän kavereilleen, jotka nostelivat käsiään ja taputtivat. Paheksunta baarissa alkoi nostaa muitakin päitä ja työntekijät tiskillä viestivät ovella seisoville portsareille. Likat nousivat yhdessä ja kävelivät kiirehtien vessaan. Vasta puoliksi juodut siiderit jäivät tiskille. Tiskille nojaillut maca mies horjui tyttöjen perään kohti vessoja juuri parahiksi, kun portsarit tulivat eleettömän varmasti ohjaamaan loput sonnivasikoiksi paljastuneista elukoista ulos. Antti jätti tyhjät tuopit tiskille ja käveli myös kohti vessoja. Kundi seisoi tyttöjen vessan ovella ja selasi puhelintaan selkeästi odotellen. Antti jäi kauemmaksi ja tuijotti jo akkunsa tyhjiin kiskonutta luuriaan ja teeskenteli tekstaavansa jotakin. Kundi kyllästyi odottamaan ja huojui miesten vessaan. Antti käveli perässä ja veti oven kiinni. Kaveri alkoi olla siinä kunnossa että vehkeen kaivaminen farkuista vaati hienomotoriikkaa. Ovi kävi uudestaan ja nyt muuten tyhjässä vessassa oli Janne ja Antti ja juuri ja juuri oikeaan osoitteeseen kusemisessaan onnistunut moottoriturpa. Antti käveli kuselle viereiseen pisuaariin .
-Mites meni, niinku omasta mielestä, noi replat äsken?
-Mitä vittua sä karvanaama sönkötät?
-Eikun mietin vaan miten syvästi sä uskot tuohon “sun kroppa, mun valinta” paskaan. Kato kun mun kannalta se voisi olla aika kivaa. Ollaan tässä mun miehen kanssa kato etsimässä vähän, miten sen nyt sanois…
-Piristystä pimeneviin iltoihin.
Kundi kääntyi horjahtaen ja edelleen vehje kädessään. Viimeiset kusi tipat lenteli lattialle ja molemmat miehistä väistivät vaistomaisesti hieman taaksepäin. Janne olemus sai klopin naaman vaalenemaan ja hän tunki sukukalleuksiaan takaisin leviksiinsä.
-Ei me tosta olla kiinnostuttu, Antti totesi hänen selkänsä takaa.
-Niin, näyttääkö se miten pantavalta siitä suunnasta?
-Kyllä tätä vetäis, todennäköisesti korkkaamaton.
-Liukkaria löytyy kyllä.
-Eli miten ois, you body, my choice?
-Se olis kato vähän silmätippoja teidän kaikkien mukeihin kun katselette kiimasta kovana noita varattuja likkoja ja hupsista keikkaa tiukkaperseisimmät löytäisivät aamulla itsensä ihan vieraasta sänkystä. Mitä lottoat, saisitko sympatiaa vaikka noilta muijilta jotka yrittivät päästä teistä kusipäistä asiallisesti eroon?
-Tuntuuko susta nyt että sua ahdistellaan, mitä?
-Sun kaverit lensi just pellolle, joten apuja ei ole tulossa.
Kumpikaan miehistä ei koskenut koko ajan kalpenevaan kundiin joka ei saanut enää sanaa suustaan. Janne hymyili valloittavasti ja Antin täytyi myöntää, että poika olisi todennäköisesti kussut alleen jos ei olisi juuri helpottanut itseään. Vessan ovi avautui. Antti kääntyi käsienpesualtaalle ja Janne hymyili yhtä valloittavasti myös sisään tulevalle portsarille.
-Hyvä kun tulit. Jäätiin just kattoo, että tää ei ole enää oikein pelikunnossa. Raitis ilma saattais tulla tarpeeseen.
-Sinua olen tässä vähän etsitytkin. Tää ilta täällä oli sun kohdalla tässä, sun kaverit venaa tossa pihalla. Annas narikkalappu.
-Mut , hei oli kiva nähdä, me varmasti tavataan uudestaan.
Jannen markkinointihymy loisti edelleen ja hän vilkutti poistuvan kaksikon perään. Sitten hän palautti naamansa peruslukemille ja meni pisuaarille.
-Vittu mitä kusipäitä täällä nykyään liikkuu. Mulla on kolme siskoa ja viisi siskon tai veljentytärtä. Jos niistä yksikään joutuis tolleen lääpittäväksi kun minä olisin paikalla, en tiedä miten reagoisin
-Et ehkä niin kuin nyt. Me kaivettas jo matalaa hautaa jonnekkin Nuuksion mettiin.
-Vielä yhdet?
-Joo kalja ja kunnon viski. Tasaamaan verenpainetta.
-Tulossa.
Lauantaina puolilta päivin Antti oli jo ihan finaalissa. Aamu oli alkanut parturissa, jossa joku suomea puhumaton, mutta erittäin pätevän oloinen kaveri oli leikannut hänen hiukset ja ajanut parran niin, että nassu tuntui samettisen pehmeältä. Loputon lievä kutina oli jäänyt samaan paikkaan. Siitä Janne oli raahannut hänet toiselle puolelle kauppakeskuksen käytävää hommaamaan uuden puhelimen. Antti ei edes väittänyt vastaan. Nykyinen puhelin oli ollut käyttöikänsä päässä jo vuosia ja käytännössä toimi vain ollessaan latauksessa. Janne aloitti myyjän säestyksellä esitelmän eri vaihtoehdoista. Antti katkaisi jargonin toteamalla, että otetaan se mikä teistä tuntuu järkevältä. Molemmat kauppamiehet olivat hellyttävän yksimielisiä valinnasta ja myyjä pidätteli, joko hymyä tai pahoinvointia kaivaessaan Antin museoluurista sim korttia ja siirtäessä tietoja koneelle uutta liittymää varten. Uusi sim kortti oli kolmasosa edellisestä ja sujahti helposti uuteen puhelimeen myyjän käsittelyssä. Janne hommasi luuriin vielä jotain sälää ja myyjä ihan fiksusti antoi lisäohjeita Jannelle, ohittaen kyllästyneen näköisen puhelimen omistajan.
Irmelinsä ratin takaa Janne saneli loputonta listaa ajaessaan Lahden väylää kohti pohjoista. Kampista oli puhelimen lisäksi haalittu vähän vaatteita ja pakotettuna Antti oli ostanut sähköhammasharjan, koska perinteiset eivät kuulemma enää nykyään yllä riittävään pesutulokseen. Sisko oli lähettänyt Jannelle listan jouluun osallistuvista ja paketin ansaitsevista sukulaisista. Antille muksujen iät olivat tulleet yllätyksenä. Ansa oli myös tehnyt omia ehdotuksiaan mitä kukakin oikeasti tarvitsee ja tästä molemmat miehet olivat huomattavan kiitollisia.
Lastenvaate liikkeen myyjä oli ollut onnesta kierossa, kun pojat olivat ilmoittaneet hetken kaupassa haahuiltuaan, että tarvitsevat viidet toppahaalarit asusteineen ja niihin sopivat kengät. Janne oli kerrankin aavistuksen epävarman kuuloinen luetellessaan lasten senttikokoja ja kengännumeroita. Antti halusi pojille sinistä ja tytöille pinkkiä. Tuskin ajat olivat niin paljoa muuttuneet, ettei poikaa voisi isommin loukata kuin ostamalla tyttöjen värisiä vaatteita.
Askon tytöt olivat hankalia ja ilman asianmukaista ohjausta miehet päättivät hommata molemmille lahjakortit laadukkaaseen verkkokauppaan. Antti naputteli tilauksen itse uudella puhelimellaan kun he istuivat Espresso Housen pöydässä ja nauttivat nopeaa lounasta.
Ostospainajainen jatkui kauppa kaupalta ja Janne kävi välillä viemässä täysiä kasseja Irmelin takakonttiin. Antti jäi Boss liikkeen myyjän armoille ja sovitti kolmansia farkkujaan. Odotellessaan toista kokoa hän kävi hipelöimässä paitapuseron ja villapaidan yhdistelmää, jota Janne oli hetki sitten tutkinut. Se ei ollut hänen makuunsa lainkaan, mutta Jannen päälle hän voisi hyvin sen kuvitella.
-Olisiko se mielenkiintoinen, haluatko sovittaa
-En, mutta jos löydät nämä ton vaatenatsin koossa niin otan ne. Laita pakettiin.
Myyjä hymyili ymmärtävästi ja jätti Antin sovittamaan tuomiaan housuja. Antti seisoi kasseineen liikkeen ulkopuolella kun Janne tuli takaisin. Samaa soittoa matka jatkui nuorison huppariliikkeen kautta, Levikselle ja Helly Hanssenilta Balmuirin ja Lumenen läpi Lindtin suklaapuotiin. Suklaaliike oli ensimmäinen missä Janne seisoi ovella tekemässä lähtöä ennen Anttia. Mersu kiisi taas pimenevässä illassa kohti keskustaa ja väsyneet mutta tyytyväiset miehet suunnittelivat iltaansa.
-Woltitetaan jotain safkaa, ei jaksaisi lähteä mihinkään. Mun pitää katsoa muutama työjuttu ja sä voisit selata tuolla puhelimellasi vähän niitä kämppiä.
-Ihmiskiintiö on tältä päivältä täysi. Mitä sä haluat syödä. Mulle käy mikä vaan kunhan se ei elä enää.
-Tässä lähellä on yksi kiva thaikku paikka. Ja kotipitsa. Ne tulee ainakin lämpimänä.
-Rieska ei houkuttele. Mennään nuudeleilla.
Kämpillä Janne hoiti tilauksen ja Antti raahasi omat ostoksensa ja pakettivuoren omaan huoneeseensa. Hän oli ostanut uuden laukun. Tai lähinnä sarjan laukkuja, pakotettuna tietenkin. Janne puhui englanniksi puhelimessa samalla kun käveli vierashuoneeseen ja otti vanhan laukun vaatteineen ja tunki sen kädessään olevaan roskakassiin. Samalla hän jätti Antille sakset. Kysyvään katseeseen vastattiin osoittamalla joka ryysyssä roikkuvaa hintalappua. Kiltistä hän alkoi poistamaan niitä ja asetteli vaatteet, dödön, uuden partakoneen ja hammasharjan paikoilleen. Vessassa hän vilkaisi peiliin ja hymyili peilikuvalleen. Hänhän näytti suorastaan hyvältä. Nuoremmalta. Nukkuneelta. Jannen finanssit jatkuivat lontooksi ja Antti istui sängyllään ja leikki puhelimellaan. Jos sitä katselisi sitä perunamaata.