Kategoria: Uncategorized

  • 5. joulukuuta – Luku 5

    5. joulukuuta – Luku 5

    Aikasa kutaki, sano pässi kun päätä leikattiin Elias oli taas nukkunut läpi yön. Mies oli ainut joka näytti onnelliselta myllätyssä perhepedissä. Pojat tappelivat jostain kirjasta ja Vilja ja Usva huusivat syöttötuoleissaan kuin tapettavat. Helle kiipesi omastaan alas yltä päältä puurossa. Keittiö oli kuin hävityksen helvetti. Kaatuneita maitomukeja ja kaurapuuroa, kuten joka aamu. Kahvinkeitin vuoti taas…

    Continue Reading →

  • 4. joulukuuta – Luku 4

    4. joulukuuta – Luku 4

    Ylpeys käy lankeemuksen edellä Naapurin lintulaudan ympäristö oli kuin Heathrow’n lentokenttä. Lentävää ja liitävää tuli joka suunnasta ja nopean laskeutumisen jälkeen noustiin takaisin taivaalle. Enimmäkseen talitinttejä ja sinitiaisia. Välillä viereisestä pensaasta pölähti paikalle lauma varpusia, jotka käyttäytyivät samoin kuin Askon työpaikan alle kuuden keskiarvolla kieppuvat rakkarit. Enimmäkseen tapellaan keskenään, huudellaan hävyttömyyksiä ja sitten otetaan jalat…

    Continue Reading →

  • 3. joulukuuta – Luku 3

    3. joulukuuta – Luku 3

    Velka velj ottaessa, veljenpoeka maksaessa Aatun ilta venyi pitkäksi. Hän laskeskeli mielessään isänsä ilmoittamaa velkamäärää ja jännitti meinaako äitikin periä omansa samalla tavalla. Aivan varmaa oli ettei tämän urakan alviton tuntihinta ollut 45 euroa, joten tätä velkavankeutta kestäisi kauan. Vitun Eetu. Hän oli jättänyt veljensä keskenään muutamaksi tunniksi. Ottanut pari olutta kavereiden kanssa ja oli…

    Continue Reading →

  • 2. joulukuuta – Luku 2

    2. joulukuuta – Luku 2

    Ainainen on äidin huoli, vaiva naisella kaikkinen Maanantai valkeni kirkkaana ja kylmänä. Ansan yö oli ollut huono. Vähäuninen ja ankea. Jokainen luu kropassa huusi hoosiannaan ja kahdesta yöllisestä vessareissusta huolimatta kusetti kuin palokunnan hevosta. Esko oli herännyt viiden jälkeen ja lähtenyt työmaalleen. Pitäisi nousta ja potkia pojat ylös. Äitikin on taas niin pahana, ettei tiedä…

    Continue Reading →

  • 1. joulukuuta – Luku 1

    1. joulukuuta – Luku 1

      Mitä taakseen jättää sen eestään löytää Kellon viisarit näyttivät vaille viisi kun ovi kävi. Koltiaiset hiipivät kotiin ja vastoin kuvitelmiaan, pitivät helvetillistä meteliä. Eteisessä narisi lattialauta. Se neljäs ovelta. Vuorotellen jokainen kolmesta kollista astui sille matkallaan keittiöön. Kaapin ovi avautui ja kolme kättä haki lasia hyllyltä ja kohta avautuisi jääkaappi. Valo heijastui kynnyksen reunasta…

    Continue Reading →