Eihän sitä korkeelta puttoo, luuan päältä lattialle
Aada istui kammarinsa sängyllä ja odotti siskonsa sanovan jotain. Hän oli edelleen itkuinen ja Ennistä ei juuri nyt ollut lohduttajaksi. Enni näet oli edelleen raivostunut ja käveli oven ja ikkunan väliä heittäen välillä suodattamattomia mielipiteitä miehistä yleensä. Aada oli jo rauhoittunut, mutta olo oli edelleen kurja. Nolotti, hävetti, vitutti ja tuntui hylätyltä. Se että Janne oli päästänyt irti ja antanut ymmärtää ennemmin luopuvansa hänestä kuin parhaasta kaveristaan, oli tuntunut pahalta. Se millä tyylillä hän oli pitkästä aikaa saapunut kotiin, oli sitten katastrofaalista.
Enni oli möyhynnyt tappavansa Antin kun hän näkisi miehen seuraavan kerran. Aada oli parkunut, niin että meikit olivat levinneet jälleen ja kaikki olivat rynnänneet paikalle. Äiti näytti siltä, että hän saa sydänkohtauksen. Aada ja Enni olivat tuijottaneet Adalmiinaa ja Aada kysynyt sitten itkusta ulisevana, että mitä sinä olet mennyt tekemään hiuksillesi. Sivusilmällä Aada näki kun Anna usutti Eliaksen viemään lapset alakerran muihin huoneisiin ja tulevan sitten halamaan siskoaan. Ansa oli tullut tuvasta kädet taikinassa ja kysellyt että mitä ihmettä on tapahtunut. Enni siinä sitten tilitti, miten Antti ja Janne olivat tapelleet abc:llä ja miksi. Siinä kohtaa Aada oli alkanut itkemään enemmän, keplotellut itsensä portaiden porteista kohti yläkertaa ja tiputellut ulkovaatteensa matkalle. Enni ja Anna olivat menneet perässä. Eteiseen jäi hämmentyneitä aikuisia ja muutama teini.
Nopean neuvottelun jälkeen oli päätetty lähettää Ansa hakemaan jonkinlaista tiivistelmää tapahtuneesta ja varmistamaan ettei kukaan, ainakaan tähän mennessä, ollut kuollut. Ansa oli ottanut mukaansa paketin nenäliinoja ja kiivennyt ylös. Viiden minuutin kuluttua hän palasi ja meni äitinsä huoneeseen. Ovi suljettiin.
-No tilanne on nyt se, että Janne ja Aada ovat olleet yksissä nyt jonnii aikaa ja Antti ei tienny. Janne ei oo uskaltanna kertoo ja Aadaa ei oo kiinnostanut pittee kettään tästä asiista ajan tasalla. Ymmärrän kyllä. No tännää ne ovat sitten olleet yhtäaikoo apsilla ja Antille selvinny, että Janne on lyönny näppinsä hänen siskoonsa. Pitäneet hirviän elämän siellä ja käyneet toisiinsa käsiksi. Näitä hävettäny kahtookin sitä jaarakkoo, niin lähtivät Antin autolla lappu lattiassa kottiin sieltä. Enniä hävettää Antin puolesta. Aadaa korpeaa, kun Janne ol het päästännä irti ihan kun ois hävennä olla siinä käspuolessa. Ja nyt niitä molempia hävettää kun koko suku ja puol kyllee tietäät kenen kanssa hyö kulekee ja miten huonosti kaikki ovat käyttäytynneet.
-No voe hyvän tähen taas. Kauhia elämä tämmösestä asiasta. Ei se pettännä tämä meiän draamaneiti tälläkkään kertaa. Kottiin tullaan näyttävästi, oikkein ovet levällään. Mikä siinä on ettei ole meille siitä Jannesta kertonut? Hyvä poika.
-Mistä sen tietää, mutta mikä sitä Anttia noin siinä hankovaa?
-Antti lupas silloin tyttöjen rippikesänä isälleen, että kahtoo niien perrään. Ja on se vahtinukkii. Kai se Eliaksenkin silloin ennen niien häitä pelotteli nukkumattomaksi. Aada on aina ollu se ärhäkämpi, ailahtelloo olemattomista, mutta on myös hirviän herkkä.
-Mutta huutoo nyt keskellä kyllee ja männä iholle. Perkele mitä vehtoomista, iso mies.
-Säästäppä kiukkus, sitä tarvittaan vielä. Mie hoian ne kulkijapojat kun ne tänne seleviivät. Käy nyt sanomassa Eskolle, että hoitaat niien auton tyhjäksi kun tulevat pihaan. Ja pukarit suavat tulla suorinta tietä tuonne työhuoneeseen. Hakisi remmin, jos en tietäs, että niitä millään ennee polevelle riipase.
-Elähän sano, kyllä tässä talossa suahan talakoilla aikuisennii miehen persposket punottammaan.
-Annettaan nyt olla kuiten. Ja hei vieppä ylös konjakkipullo ja kaks lasia.
Adalmiina silitteli kissojaan ja katseli ikkunastaan pimeälle pihamaalle. Esko oli käynyt viemässä Antin auton parkkiin ja kuulosti siltä, että kuunteli nyt Ansan tiivistelmää ja käskynjakoa seuraavasta autokunnasta. Kurittoman jälkikasvun temperamentti uhkasi nyt hyvää vauhtia vesittää hienosti edenneet suunnitelmat. Jos kyllä yllätyksiä oli tullut vähän joka vaiheessa. Tämä viimeisin voisi oikealla lähestymistavalla kääntyä vielä positiiviseksi. Puhelin soi ja Adalmiina katsoi ruudulla näkyvän Eijan nimen.
-No Eija tässä. Sattuuko se olemaan se minun nuorin siellä teillä?
-No tuollahan se yläkerrassa noien kahen minun nuorimman kanssa telekuvvaa. Yks parkuu, teiän kiukuvaa ja yksi yrittää maha pystyssä suaha niitä asettummaan.
-Perkele näien kanssa. Heti kun ne koleme oovat samassa kylässä niin kyllä alakkaa tapahtummaan. Hokkasen Aimo oli ollu kahvilla apsilla ja soitti Erkille, että Enni huutanna Antille ja Jannelle koko puljun kuulleen, että männöövät mittoomaan mulukkujjaan muualle, heille riitti. Pojat siellä nahistelleet kun Aada kulekanna käskynkköö Jannen kanssa.
-Mie täällä vuotan niitä kolleja kottiin. Voit olla varma, että tietävät tulleensa. Mie annan noitten neitien nyt tuolla konjakilla asettua ja sitten Antti saa tuua sen kottiin. Jatkat sinä sitten siitä.
-Pittää perkele joulun alla alakaa tuommosta lekkeriä pittää.
-Elä muuta virka, mutta eläpä mittään. Oppii nämä ku opetettaan.
-Alakaa olla aeka oppia, aikuiset immeiset.
-Mie soitan ku hyö lähteet täältä.
-Soita.
Adalmiina nousi ylös ja musta katti piti kynsillään kiinni hänen kotitakistaan, tehden selväksi, että tuli mukaan mihin ikinä oltiinkin menossa. Hän käveli työhuoneeseen ja istui pöydän taakse. Muutaman minuutin päästä vieras auto ajoi pihaan ja ulkoa kuului Eskon puhetta. Eteisen ovi kävi ja kohta avautui ovi. Niin monet kerrat nämä kaksi olivat seisseet tuon saman oven tällä puolella, varpaat maton reunalla ja katse niissä varpaissa. Välillä Ensio oli ripittänyt heitä yksin, välillä Adalmiina oli hoitanut kurinpalautuksen. Pahimmista kolttosista täällä olivat olleet he molemmat. Nyt ovella seisoi kaksi aikuista miestä. Luojan kiitos kummankin naamat näyttivät siltä, ettei isompia turpakäräjiä oltu käyty ja kumpikaan ei mulkoillut toistaan riidanhaluisesti.
-No sillä viisiin sitten. Nyt sovittaa sitten het lähtöön, että työ että sano mittään, ennen ku kysytään. Sitä tuolla Hokkas Aimo soittaa tällä hetkellä pitkin kyllee, että Vaukilan Janne ja meiän Antti ovat tapelleet Aadan takkii pitkin apsin lattioita ku pahaset pennut. Aada parkuu tuolla vintissä ja Enni näyttää siltä että ratkevvaa kohta liitoksistaan. Koko torppa on sekasi. Pennut istu tuvan lattialla, ku nuo neidit tul hirveellä höykällä sisälle. Ja kaikki tämä helevetin ärmäkkä sen takkii, että sinä et sua piettyä turpaas kiinni ja toinen väsykkä ei saa sitä auki. Nyt ihan ekana selittää Janne, että mikkee tässä nyt on hätänä?
-Antti suuttui kun näki minut ja Aadan yhdessä. En uskaltanut kertoa sille kun tiesin, että hän suuttuu ja mahdollisesti kertoo sinulle meistä.
-No minkä tähen sitä ei miulle kärsisi kertoa.
-Kun Aada jännittää, että sinä et tykkäisi siitä.
-No mitä se miulle kuuluu, isot ihmiset?
-Niin, no. En tiedä. Eihän tämän pitäisi kuulua kenellekään.
-Tiesitkös sinä Antista ja Ennistä?
-En.
-Ja sitten Antti. Minkä takia et kertonut Ennistä, kun kaikki muut jo tiesi teiän kulekevan yhessä.
-No en tiedä. Ehkä se oli vain minun asia. Ja ehkä jännitti miten paljon toi vittuilee siitä.
-Miks mä olisin vittuilut siitä?
-Kuitenkin olis tullut jotain biologinen kello shittii.
-Eikä olisi ja mä olen tiennyt tästä aika kauan.
-Miten niin?
-Mihin sä luulet että ne kaikki Ennin lähettämät kortit ja kutsut oikein tuli. Mulle. Mä puhuin niistä ja kirjoitin. Kuuntelitko? No et.
-Mutta Aada on eri asia, sun historialla…
-Ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.
-Ja nyt sitten suu tukkoon molemmat. Vieläkkiin ku pahasia pentuja. Se on hyvä kun on mielipitteet, tahtoa pittee muista huolta ja mennä oma elämä eellä, mutta pittää tietää missä näitä asioita selevitettään ja se ei perkele oo kylän huoltoasema. Nyt tapahtuu seuraavasti. Te mänettä ylös ja pyyvätte anteeksi. Ihan jokkaista asiaa mikä siellä niitten mieltä painaa. Minnuun ei kiinnosta oottako työ siihen olloon syyllisiä vai että, niin pyyvättä anteeksi siitä huolimatta. Sitten Antti viet Ennin kottiin ja kattokkii, että ootta sopinu ennen kun mänettä sinne.
-Nytkö?
-Justiinsa nyt ja suoraan ylös.
Antti ja Janne kävelivät ulos huoneesta ja suuntasivat portaisiin. Puolessa välissä he pitivät strategia palaverin miten tilanne käytännössä hoidettaisiin. Sitten he etenivät varovasti Aadan huoneen ovelle. Koputukseen vastasi Anna avaamalla oven. Tunnistettuaan tulijat hän lähti huoneesta ja veti oven kiinni perässään. Sovitusti Antti aloitti ensin.
-Anteeksi teille molemmille. Aada, mä en tarkoittanut mitään pahaa. Mä olin huolissani sinusta. Tää mies on täysin… no hänellä ei tähän asti ole ollut kykyä vakiintua, joten ymmärräthän. Mä en halua että sinuun sattuu. Ja Enni, kulta mä en tarkoittanut tiuskia tai puuttua muiden asioihin, mutta tein sen kuitenkin. Anteeksi.
-Jannelta sun pitäis pyytää anteeksi.
-No me vähän tätä jo selviteltiin, mutta kyllä. Anteeksi, olin kusipää.
-Ole hyvä, olet edelleen kusipää.
-Itse olet kusipää. Hyvä ettet työntänyt mua pitkällä tikulla kauemmaksi. Kiire tuli päästää irti!
-Aada, mä en tarkoittanut sitä niin. Mä tunnen ton sun veljesi, se oli viittä vaille, ettei se ollut kurkussa kiinni.
-Teoriassa mä kyllä tähtäsin sun palleihin, mutta kurkku olisi ollut hyvä vaihtoehto.
-Antti nyt turpa kiinni.
-Aada mä yritin pitää sut poissa tilanteesta mikä voi eskaloitua.
-Ja nyt kaikki tietää, kylä tietää ja äitikin tietää. Sä tiesit etten mä halua tämmöistä.
-Äitisi totesi, ettei meidän asiat kuulu hänelle. Antti eikö sanonutkin?
-Kyllä sanoi. Hänelle se oli ihan ok ja hän käski minun pitää ajatukseni itselläni ja turpani kiinni.
-Mitä muuta hän sanoi?
-Käski pyytää anteeksi ja viedä Enni kotiin.
-No te kaksi voitte sitten hilpaista tästä huoneesta sinne Niemelle. Me jatketaan tätä keskustelua kahdestaan.
Enni lähti reippaasti kohti ovea ja tempaisi sen auki. Antti lähti perään ja nappasi naisen lennosta ja käveli käytävän vastakkaisella puolella olevasta ovesta sisään ja sulki sen perässään. Laskiessaan potkivan ja sätkivän tyttöystävänsä maahan hän valmistautui elämänsä ensimmäiseen Enni-raivariin ja sen rauhoittamiseen.
-Ja se oli sitten laitimmainen kerta kun siirtelet minua kun litran mittaa minne haluat.
-Enpä taida kärsiä semmoista luvata. Jotenkin tullut semmoinen vaikutelma, ettei näitä tilanteita voi välttää. Ja anteeksi uudestaan. Mä käyttäydyin paskamaisesti julkisella paikalla ja ärähdin sulle. Sori
-Minua se näytös kiinnosta, mutta ajatteletko sä oikeasti ettei Aada osaa itse päättää ja tietää mikä hänelle on parasta? Että sun pitää toimia puhemiehenä suvun puolesta ja huolehtia naimattomat siskot oikean miehen kanssa yhteen? Millä aikakaudella tässä nyt eletään.
-No ensin kohta yksi. Aada on vaihtanut miehiä kuin sukkia. Hänellä on pitkä historia, miten sen nyt muotoilisi, lyhytaikaisiin ihmissuhteisiin perustuen lähinnä fyysiseen kanssakäymiseen.
-Eli yhden illan panoja, mitä sitten?
-No ei sitä miehiltä tarvitse suojella. Lähinnä miehiä Aadalta. Janne taas toisaalta, ei ole koskaan seurustellut vakavasti kenenkään kanssa ja on pysynyt makunsa puolesta linjassa, jossa etsitty naisihanne on 19/70
-No ei toi mikään ikähaarukka tai verenpaine ole. Suomennappa?
-Painoindeksi ja älykkyysosamäärä. Suomeksi nätti, muttei fiksu.
-Te oikeasti olette kusipäitä.
-Tunnustetaan, mutta kuten lääkärinä tiedät, ihmisestä voidaan vaihtaa tarvittaessa kaikki ruumiinnesteet, joten päässä olevan pissan voi poistaa munuaisten kautta ihan vaan kusemalla.
-En edes ala kertomaan mikä kaikki tuossa diagnoosissa on pielessä.
-Mun pitäisi viedä sinut kotiin.
-Kiire päästä eroon jo?
-Ei todellakaan, Toi tuossa on minun sänky ja tällä hetkellä tekisi mieleni huudattaa sinua ihan toisella tavalla, mutta mutsi tulee kohta yläkertaan vanhan nahkaisen koiranremmin kanssa tavoittelemaan minun kannikoita, jos en välittömästi vie sinua kotiin.
-Siis äitisi nimenomaan ilmoitti, että minut pitää viedä kotiin?
-Kyllä.
-Ja heti?
-Kyllä.
-Sanoiko hän muuta?
-Että pitää huoli ettei tapella enää sinne mennessä, mistä päästään kysymykseen. Missä kohtaa tässä meidän suhteessa harrastetaan sitä sovintoseksiä, mistä naistenlehdet kirjoittaa.
-Minä vastaan kysymyksellä. Kun aion poistaa sinun kivekset pitkittäisviilolla, niin haluatko lihasrelaksantin lisäksi nukutusaineen vai mennäänkö ilman?
-Asia kunnossa. Meidän pitäisi varmaan sitten mennä tuonne alas, pyytää muilta sirkusta anteeksi ja lähteä teille.
-Minä en mene kotiin, voit viedä mut rantaan.
-Mun pitää viedä sut kotiin.
-Siellä on vastaanotto.
-On mikä?
-Helvetin kiukkuinen äiti ja todennäköisesti isäkin.
-Mitä sitten?
-En mene kuuntelemaan.
-No totta kai menet. Sai tässä korvilleen muutkin.
-En.
-Miten vaan, nyt me mennään ainakin alakertaan, koska äiti se on mullakin.
Enni lähti turhautuneen reippaasti huoneesta ja he molemmat menivät alakertaan. Pyydeltyään anteeksi tapahtunutta he pukivat päälle ja kävelivät hiljentyneen pihan poikki kohti autoa.
-Se on muuten hyvä ajaa noin isoksi autoksi. Nelikosta huolimatta tultiin kartanon risteys kahva edellä.
-Minä näin. Tuli vähän huoli.
-Minustako? Kyllä minä osaan ajaa.
-Eiku hepusta.
-Mistä hiton hepusta?
-Autosta.
-Antti, sä olet vielä hengissä, älä nyt pilaa tätä. Ajattele ennen kuin puhut.
-Niin, olin huolissani teistä molemmista.
Antti ajoi Niemen päätalon oven eteen ja odotti, että Enni ottaa turvavyön irti ja mennään sisälle. Mitään ei tapahtunut. Ikkunoissa ei näkynyt ketään, kukaan ei tullut ulos ja pihalla ei liikkunut ketään. Enni vilkaisi välillä ovea ja tuijotteli sitten vuoroin käsiään ja välillä konepeltiä. Kello kävi seitsemää sunnuntai iltana ja päivä oli ollut monella tavalla pitkä. Antin puhelimeen tuli viesti.
- Eija: Sisälle siitä kun olis jo!
Kyllä täällä valvonta pelaa. Antti nousi autosta, avasi pelkääjän puolen oven ja veti Ennin ulos autosta. Samoilla höyryillä hän yritti kivuta takaisin hiluxin suojiin ja Antille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun nappaa kiinni ja nostaa taas potkiva ja nyrkeillään häntä selkään takova raivotar olkapäälle. Ulko-ovi avautui välittömästi ja Antti käveli sisälle kantamuksineen, pysähtyen hetkeksi jättäessään omat ja Enniltä kiskotut kengät eteiseen. Hän kippasi kuormansa seisomaan tuvan ovelle ja oikoi Ennin hiukset paremmin ja takin takaisin vyötärölle. Eija istui tuvan pöydässä kuin myrskyn merkki allakan laidassa ja Erkki kaatoi kuppiinsa teetä katse kaapistojen ovissa. Antti näki hänen pidättävän naurua niin että koko mies oli punainen.
-Enni Maria Justiina Nieminen. Nyt sie perkele viimesen temppus teit. Montako kertaa mie olen sanonut tuosta immeisten iessä mesomisesta. Montako? Ja sinä toinen perkele. Käy kaverinsa ryysyihin kiinni pyhäiltana ja selevinpäin. On siinä tuas vakka kantesa löyttännä!
-No oiskoko se parempi ollu jos Antti humalassa hermostuu? mitä?
-Ja nyt sitten et korota iäntäs. Nyt pistät neiti sen suun suppuun ja kuuntelet. Tästä et piäse karkuun huutamalla. Meso keskenäs, mutta mulle et huua.
Enni hiljeni heti kun isänsä korotti ääntään. Antti ei ollut koskaan kuullut Erkin huutavan kenellekään. Nyt molemmat nuoret tuijottivat varpaitaan ja Antista alkoi tuntua, ettei keskustelu oikeastaan enää kuulunut hänelle.
-Tuota minun pitää varmaan lähteä kotiin tästä, kun on sielläkin vähän selvitettävää.
-Sinä et ole menossa mihinkään.
Vasta nyt Antti huomasi, että Ennin veljet seisoivat rennosti oven pieliin nojaillen heidän takanaan. Enni nappasi Anttia kädestä kiinni kuin kertoen, että älä helvetissä jätä minua yksin tai yritä karata. Antti tarrasi käteen ja mietti, että tällä kylällä hän on koko ikänsä seissyt jonkun käsipuolessa aikuisten ripitettävänä ja usein ihan aiheesta. No nytkin oli aihetta, mutta voi hyvän tähden tämä oli noloa.
-Työ ootta molemmat tullu tänne kylälle nyt olemaan, niin nyt pittää opetella takasi tavoille. Tämä ei oo mikkää savottatyömaa, missä eletään ku elukat pellossa. Tiällä assuu uskovia ihmisiä, tavallisia immeisiä, joita sinun pittäis hoitoo ja teiän molempien sanua naapureiksi. Tämmöset mielen ilamaukset loppuut tähän. Jos että ittenne takkii ymmärrä, niin koettakkee muistoo, että myö muuttii asutaan tiellä. Tässä suahaan koko sakki hävetä, kun työ että ymmärrä missä näitä asioita pittää selevittee.
-Enni äitis on oikeessa. En mie halluu kuulla, että sinusta aletaan tuolla kylillä puhumaan. Sitten kun pittää töitä hakia ja immeisiä nähä, nii on sillä merkitystä mittee hyö luuloo tietävänsä ja tuolta kylän juorumyllystä kuulleensa. Työ ootta tullu nyt olemaan, että käymään. Alakkee olemaan. Immeisiksi.
-Ja joulun alla vielä. Riihen tontun joutais pistee sulle pelekän nipun koivunoksia tuohon kuusen alle. No mänkee siitä nyt. Minun pittää laittoo kinkku uuniin, että on uamulla valamis.
-No mutta tämä tällä selevä. Pojat, ehtikeepä Antille pyyhe niin lähetään saunaan. Naiset mennööt sitten meiän jälestä.
Antin sydän jätti lyönnin välistä. Eero taputti häntä olkapäälle ja Erik iski silmää. Eemeli nauroi ja pyöritti päätään ja meni etsimään pyyheliinaa. Antti ei ollut varautunut tähän. Nyt Niemen miehet riisuisivat hänet munasilleen ja taputtelisivat hengiltä. Lumen alla moni salaisuus pysyisi piilossa kevääseen asti. Kuten hänen ruumiinsa. Anttia ohjailtiin kohti kellarin ovea ja tyytyväisenä pulisten miehet riisuivat vaatteitaan pukuhuoneessa. Ei auttanut kun silpaista puruiset villasukat jaloista ja alkaa riisuuntua. Lauteilla oli ensin hipihiljaista. Erkki otti kauhan ja riipaisi kolme kauhallista vettä vihaisena sihisevän narvin kiville ja kuin periaatteesta kukaan ei kumartunut tuumaakaan.Toiset kolme kauhallista tuprutti höyryä saunaan ja nosti hien joka miehen iholle. Erkki tiputti kauhan soikkoon ja nojasi seinään.
-No niin pojat. Tässä sivukorvalla kuunnellut, että ainakin yhtä teistä tuntuu tämä tämän talon ainua tuleva vävypoika vähän närästämmään. Nyt puhuttaan suut seleväksi, niin ei tarvitte pitemmälle miettiä.
-Mittee nää meinaat Antti tiellä leipäs etteen tehä? Talon ostit ja uhkoot rakentee, mutta millä rahalla ja tienestillä nää meinoot pelata?
-Sitä männöö Eerikki näköjään suoraan asiaan. Mie nyt muistutan kuiten, että tiällä ei kenenkään lompsan paksuus muille kuulu.
-No kyllä se nyt vähän kiinnostaa. Eikö se siun tappelukaveris tältä illalta ole joku bisnesmoguli.
-Ai että, kun mä kerron tuon Jannelle. Se repee nauruun. Janne on sijoituskonsultti tai joku helvetin paperinpyörittäjä. Se teki pitkään töitä noille isoille pankeille ja sijoitusyhtiöille ja perusti sitten oman firman. Se pelaa ihan laillisella rahalla ja osakkeilla. On se minua koittanut niistä sivistää, mutta lähinnä huomattavan hukkaan mennyt se informaatio. Käytännössä mä annan hänelle rahaa ja hän sijoittaa sen. Käsittääkseni minulla on osakesalkku ja muutama kämppä vuokralla pitkin Helsinkiä. Mun norjan palkat olivat melko isoja ja rahaa siellä ei taas mennyt mihinkään, joten kertyyhän sitä kun ei hassaa mihinkään. Siitä mitä minä täällä alan tekemään ei ole hajuakaan, mutta kaipa nyt inssille aina joku koiranvirka jostain löytyy?
-No kelepaako keskimmäiselle tämä vastaus vai pittääkö tarkentoo?
-Eiköhän tämä vältä. Ja Janne sitten päätti alkaa teiän Aadan kanssa kulkemaan? mitenkä siinä silleen kävi?
-Sen kun tietäis. Ne näki ekaa kertaa varmaan vuosiin siellä dösäasemalla, kun minä ja Anna lähdettiin tänne. Siitä kai se alkoi. Sen tarkemmin en ole uskaltanut sitä miettiä ja Janne kertomuksista päätellen ovat asuneet samaa torppaa melkein siitä saakka.
Erkki heitti taas löylyä ja katseli Antin kiukuista ja miettivää ilmettä. Hiki valui ja sormet puristuivat lauteen reunaan, mutta kumaraan ei vetänyt kenenkään ruoto.
-Kahtokeepa pojat nyt toisianna hetken. Teiän jokkaisen naamalta näkkyy, miten se ottaa korvavälliin, kun siskosta pittää tämmöisiä haastella. Teistä muutamalla on jo tyttöjä ittellänne, niin voitte vuan kuvitella, miltä se isästä tuntuu. Uskokee pojat nyt hyvällä kun kerran sanon. Kenenkään meiän rinnan rummutus ei nyt auta. Siitä ei tule mittää muuta ku sanomista ja pahimmoilleen pitkät vihat joka suuntaan. Ja sitten tieten vielä sekkii, että jos tässä ruvetaan ku mettot soitimelle, niin mie luppaan, että nuo koppelot antaat ensin pitkin korvia ja sitten pittäät nälässä.
-Isä ei me olla tästä tapeltu, kunhan keskenämme mietitty ja vähän Anttia jututettu. Vai meinasitko, että aletaan Ennin puolesta asioita päättämään? Sitä on mukavampiakin tapoja kuolla kuin kuohittuna vuotaa kuiviin.
-Jo vain. Persettä vieläkin pelottaa nähä sitä likkaa. Olin ihan varma, että hän kaivaa multa umpisuolen perseen kautta pihalle.
-Mitäs meni huutelemaan tommoisia.
-Se oli lehmä.
-Hieho se oli ja Enni oli just tullut maasta missä synnytykseen kuoleminen on yhtä yleistä kuin juhannuksena hukkuminen.
-No on se silti eri asia.
-No ei näyttänyt olevan.
-Jaahas pojat, olisko se tauon paekka?
Ensin Antti kursaili saunaoluen kanssa, mutta kun kieltävää vastausta ei otettu kuuleviin korviinsa, hän jäähdytteli muitten kanssa sandelsin tölkki kädessään. Käytiin läpi kylän juoruja ja kyseltiin uudesta autosta. Naureskeltiin Patroselle, jonka aatto tulisi venymään pitkälle iltaan joulupukkikeikkojen ansiosta. Luottoputkimies kun ajeli tälläkin kylällä useammassa torpassa kyselemässä kilttien lasten perään. Otettiin toisetkin oluet ja mentiin takaisin saunaan. Sitten selvitettiin millaista maata mahtaa olla Antin pellot ja sen jälkeen muistutettiin, että Ennilläkin on omia maita riihen ympärillä. Toisten löylyjen jälkeen otettiin taas vähän olutta ja haettiin varoiksi toinen kontti oven suuhun odottamaan. Kun kolmannen kerran oli löylytelty, alkoi joka ukko olla hieman tuireessa. Käytiin pesulla ja pukuhuoneessa sovittiin oikein kättä päälle, ettei näitä käräjiä ole sitten koskaan käyty, varsinkaan jos naiset sitä sattuvat kysymään. Ajokunnossa ei ollut kukaan, joten Antti suunnitteli laittavansa kotiin viestin saapuvansa kun ennättää. Katsottuaan kelloon hän päätti ettei tähän aikaan viestiä uskalla lähettää kuin Jannelle.
- Antti: Niemen miesten kanssa saunassa, Kahdeksaan kaljaan asti laskin. Sitten lopetin. Tulen aamulla.
- Janne: Onko aamulla muukin paikka kipiänä kuin pää?
- Antti: Eipä ole, ihan asialinjalla oltiin.
- Janne: Täällä käy Aadan puhelin sen verran kuumana, että sinuna tarkastaisin tilanteen kun pääsette sieltä saunalta pois,
- Antti: Kuulostaako pahalta?
- Janne: En nää viestejä, mutta tuhinasta päätellen etenisin varovasti.
Antti pisti puhelimen pois ja alkoi pukea päälleen. T-paitaa enempää ei kärsinyt pukea ja housutkin hän otti käteensä ja teki lähtöä yläkertaan pelkkä pyyhe päällään.
-No mikkee se nyt alako lennättee?
-Taitaa naiset haluta saunaan. Laitoin Jannelle viestin, että on tältä illalta ajot ajettu niin tiesi varoittaa, että ylhäällä taitaa vielä kiehua.
-Mutta kyllä oli pokassa pitäminen, kun sie sen tytön tippautit siihen tuvan lattialle. Oiot vielä tukan ja kamppeet, että tässä tämä nyt ois. OIkein vattaa viänsi kun niin meinasi karata paskanen nauru.
-Mie olin varma, että Enni leipoo sinua käkättimeen heti kun lasket sen maahan.
-Ja ei oo pitkä aika kun äitinnä sano, että kyllä se vielä joku leivällä elävä tuonnii kesyttää. Ja nyt on sekkii päevä nähty.
-No mä vähän veikkaan, että tämä kopsahtaa vastapalloon vielä ihan raskaimman kautta, mutta hengissä tässä toistaseksi ollaan.
Miehet lähtivät yläkertaan tavoilleen uskollisesti mölisten ja saivat heti vastaansa Eijan joka komensi poikansa koteihinsa ja Erkin ja Antin iltapalalle. Enni lähti mitään sanomatta saunaan ja sieltä tultuaan ilmoitti, että hän ja Antti menevät nyt nukkumaan. Erkki avasi suunsa ja Antti nosti kättään vastalauseen merkiksi, mutta Eija katsoi naureskellen teekuppiaan, eikä sanonut mitään. Antti ei uskaltanut enää alkaa väittämään vastaan vaan nyökkäsi Ennin vanhemmille, työnsi loput iltapalaleivästä suuhunsa ja joi kuppinsa tyhjäksi. Vietyään kupin tiskipöydälle he toivottivat hyvää yötä ja kiipesivät yläkertaan Ennin huoneeseen. Antti otti Ennin syliin ja oli hiljaa. Ei ollut mitään sanottavaa ja riski herättää nukahtamaisillaan oleva peto oli liian suuri.
Vuorokausi oli juuri taittunut maanantain puolelle kun Eija kuuli taas tutuksi tulleen huudon kaikuvan vanhassa talossa. Se hiljeni nopeasti ja kukaan ei kulkenut pitkin käytäviä, eikä yksikään ovi avautunut. Oli taas hiljaista ja pimeää. Alkoi häämöttää joulurauha.