Ennen piru sarvensa keittää kun pakkanen pienestä antautuu
Antti heräsi Ansan koputtaessa ja tullessa sisään.
-Nouse joutuin, nyt on naapurissa piru irti. Esko ja pojat pukkoo piällensä ja sinä saat lähteä kanssa. Otat minun auton.
-Mikä. Mitä siellä on tapahtunut?
-Koita tulla tolokkuus nyt. Ja ole hiljaa ettei penikat herrää. Ja laita välihousut ja kahet sukat. Mittari näyttää kakskytäkaheksan.
Antti nousi istumaan ja koitti herätä. Puhelin näytti kellon olevan kaksikymmentä yli kolme. Hän puki päälle ja kiskoi villasukkia jalkaansa. Lähtiessään kohti alakerran rappusia lastenhuoneesta alkoi kuulua narinaa joka nopeasti muuttui itkuksi. Anna tuli omasta huoneestaan ja meni hyssyttelemään juuri herännyttä.
-Antti ota otsalamppu tuosta korista ja fikkarikkii ihan varoiksi.
-Mitä siellä on sattunut?
-Eero soitti, jotakin on rikki niitten lämpökeskuksessa. Räikät huutaa ja patterit jäähtyy. Ne on kaikki neljä taloa ja navetat sen keskuksen takana. Kun aurinko nousee, pakkanen pahenee entisestään. Ennustus luppaa jo kolmeaviittä.
-Onko siellä työkaluja vai millä tässä aletaan?
-Mennään nyt ensin katsomaan mikä siellä on tilanne. Siirretään varmaan penskat ja vahahukset tänne. Siellä jäähtyy torpat kovaa vauhtia, ihan sama paljonko työnnät puuta hellaan.
Autoletka lähti pihasta kohti naapuria. Jokainen peltireki oli nikotellut käynnistymisen kanssa, mutta lähtenyt kuitenkin. Naapurissa oli täysi sirkus päällä. Valot loistivat joka paikassa ja haalaripukuisia miehiä pyöri navetan vieressä olevalla lämpökeskuksella, joka muista poiketen oli pimeänä.
-Hyvä kun tulitte, täällä on nyt helevetti irti. Vesi ei kierrä missään ja ainakin vanhan navetan kiertopumppu tihuttaa vettä liitoksesta. Päätalossa ei ole mittään hättää, siellä laittavat joka pesän tulille, mutta tässä ei ole montaa tuntia niin sitten jäätää putket.
-Mites muksut?
-Meiän ovat niin pieniä, että parkua siellä vääntävät. Sanoin Sannalle että pukekaa päälle, minä katon tulet sieltä, että pyssyy tupa edes plussan puolella.
-Viekää meille ne pienet. Pojat auttaa kuskaamaan. Missä se Eero on?
-Eiköhän tuo riitele emäntänsä kanssa. Jaana halus sinne aikanaan semmoisen koristetakan ja sillä perkele mittään lämmitä. Mene Aatu sinä vaikka hakemaan ne tytöt pois sieltä kuuntelemasta.
-Eemeli vei Vilman päätalolle. Sieltäkin varmaan joutaisi hakea äiti ja Vilma nyt ainakin teille. Enni tuskin suostuu.
-Eetu ota sinä tuo golffi ja hae Vilma ja Eija ja vie ne meille. Aatu ota Emil mukkaan kun menette Eerolle.
-Aatu, ja sano Jaanalle, että nyt pittää mennä navetalle siirtämään elukat lämpimälle puolelle, kaikki mitkä mahtuu. Ja robotti kiinni. Enni siellä jo näköjään onkin.
Pojat lähtivät evakkokuskeiksi ja Antti meni katsomaan keskusta taskulampun valossa. Sisäovi alkoi kuuraantua, joten aika oli käymässä vähiin. Yhdessä tuumin mitään puhumatta, vedettiin roikkaa aggregaatista sisälle ja alettiin tutkimaan mikä mättää. Kylän putkimiehen puhelin meni suoraan vastaajaan ja Eeron manaaminen kuultiin varmaan kirkonkylällä asti. Jaana käveli haalarit päällä miesten viereen ja ilmoitti menevänsä nyt navettaan. Eero käänsi selkänsä ja tuhahteli soittaessaan yhä uudestaan putkimiehelle. Isänsä oli riisunut hanskat taskujaan sulkiessa ja räppäsi rukkasilla poikaansa takaraivoon.
-Asetu nyt siekii saatana. Kylymä on ku ryssän helevetissä ja akkoja ärsyttämällä tulloo kylymä ja näläkä. Lakkoo vouhoomasta.
Eero murahti jotain ja nyökkäsi rouvalleen. Antti ehdotti, että joku lähtisi herättämään kurittoman putkimiehen. Miehen osoite oli selvillä, mutta tiedossa oli myös, ettei viikonloppuisin oma sänky ollut välttämättä se paikka mistä kaveri löytyy. Esko ehdotti sähkömiehen herättämistä, että saataisiin virrat takaisin. Hän sentään vastasi puhelimeen ja kertoi lähtevänsä tulemaan saman tien.
Vähän neljän jälkeen autot tulivat pihaan ja ihmiset kipittivät nopeasti sisälle. Lapset olivat nukuksissa ja kiukkuisia. Ansa ja Sanna veivät kaikki tenavat yläkertaan ja peittelivät takaisin sänkyyn. Hetken pyörittyään säikähtäneet lapset nukahtivat. Joel oli sammunut jo autoon ja nukkui nyt kädet ja jalat levällään. Vilma oli mennyt Annan huoneeseen pitkälleen ja nukahtanut myös. Adalmiina ja Eija istuivat tuvassa ja odottelivat kahvia. Anna tuli hetken päästä alas ja Ansa ja Sanna vähän hänen jälkeen. Lisättiin puuta hellaan ja laitettiin alakerran kakluunit tulille. Yläkertaan voisi laittaa tulet sitten kun lapset herää. Pöydän ääressä oli hiljaista. Niemen naiset miettivät selvästi, mitä tuleman piti ja toiset eivät raaskineet kysyä vielä oikein mitään.
-Oikein vihaksi pistää kun se Eero. Taas sillälailla alkoi rääpimään päätään. Mie en ymmärrä mikä siinä on joka kerta, kun vähän vastustaa, niin aina joku pittää löytee kelle kaikki mualiman ongelmat paskantoo.
-Sillä on viienkympinkriisi. Mittee jätti kaeken viime tippaan. Jaana on sitä yli kymmenen vuotta nuorempi. Ei sekkään loputtommiin jaksa kuunnella. Se kai sitä Eeroo alakaa jännittee, että akka ehtii nuoremman.
-Jaana mittään eti. Se olis tuommoista perseelle ammuttua karhua ottannu alunperinkään, jos ei ois sitä meinannu lopunikkeensä kahtoo. Sais vaan tehä nyt miehelle seleväksi, ettei tämmönen yhen aikane väninä ennee vetele.
-Minne se Jaana jäi?
-Navetalle. Siirtävät varmaan elukoita ahtaammalle, niin saavat pidettyä sen paremmin lämpimänä. Enni on sillä kaverina
Sanna pyöritteli sormiaan kahvikupin korvalla ja kysyi sitten.
-Sitä minun on pitänyt kysyäkin, että miten se Enni on pärjännyt?
-Vaihtelevasti. Välillä se nukkuu koko yön ja sitten taas kuulen kun se ensin huutaa ja sitten kulekee pitkin huonettaan. Käy tuvassa ja kattoo ikkunasta tyhjää pihhaa. Se hevoshomma on tehnyt hyvää. Se on ihan eri tyttö kun se tulee sieltä kotiin.
-Siellä Erjallako se eelleen käy?
-Siellä, oli kuulemma Antin nähnyt eilen. Käynyt traktorilla siellä Peltosen rannassa.
-Antti män ja osti sen paikan eilen ehtoosta.
-Elä viitti, voe miten hieno homma. Suat toisen penikan kotinurkille.
-Aika jännä homma vuan, että koko illan olin Antin kanssa kylillä ja vielä saunan jälkeen tuossa tsaikalla pitkään siitä rantatilasta puhuttiin, mutta ei sanallakkaan sanonut, että oli Enniä nähnyt.
-Se oli Erjan kanssa ollut ajamassa. Ei ne pitkään olleet kuulemma haastellu, mutta vähän se oli Ennistäkii jutun irti saaminen ku ois kivestä viäntänyt vettä. Se oli niin pahalla päällä, kun se Kimmon suomenori oli nostanut sen haalarin perseestä ilimaan. Kauhia mustelma siinä persposkessa.
Naiset nauraa retostivat toisen mustelmalle ja joivat kahvia. Kello kävi jo viittä ja Adalmiina laittoi riisipuuron hautumaan. Kypsyisi sitten sopimoilleen kun muksut ovat pystyssä.
Lämpökeskukseen oli saatu tapeltua virrat päälle ja päästiin sulattamaan oikeita putkia kun logiikka ilmoitti vikakoodit. Hitaasti saatiin lämpö nousemaan puhaltimilla, mutta aikaa tässä menisi. Oveen koputettiin ja Enni seisoi ovella huolestuneen näköisenä.
-Robotille ja uuden puolen vessaan ei tule enää kylmää vettä. Lirutettiin niitä kyllä, mutta hiljalleen väheni ja sitten loppui kokonaan.
-Mene Antti sinä tuonne kaveriksi ja koita etsiä, mistä se jäätää. Onko ne elukat kunnossa?
-Meteli alkaa nousta pikkuhiljaa kun eivät pääse lypsylle. Tiiä sitten huutavatko nälkäänsä vai utareitaan.
-Ootteko te vanhalla puolella käyneet?
-Kävin, siellä tuntuu kaikki toimivan. Pistin poistot niin pienelle kun kehtasin ja työnsin rehut eteen. Tuurillaan pitävät turpansa kiinni tunnin tai kaksi.
Antti ja Enni kävelivät navetalle. Lumi narisi kenkien alla ja vaikka lähimpään metsään oli matkaan useampi sata metriä, jäätyvien puiden pauke kuului selvästi. Taivaanrannassa sarasti jo valoa ja poskia nipisteli nyt tosissaan. Navetassa oli lämmin. Tai ainakin lämpimämpi kuin ulkona. Seinien takaa kuului lehmien levotonta huutelua ja joku kolkutti jotain metallista, saaden kakofonian kuulostamaan vieläkin suuremmalta. Enni esitteli vessan mihin ei enää tullut vettä ja näytti mistä kohtaa sama linja meni robotin puolelle. Väliseinä näytti kuivalta, mutta vessan ja suihkun toinen seinä oli samalla ulkoseinä, joten nurkka oli todella kylmä.
-Onko syöttö kiinni vai vieläkö tuossa on paine?
-Syöttö on auki, mutta eikö se jäädä koko linjan jos sen nyt sulkee?
-Meinasin vaan, että tietää tuleeko sieltä vähän vettä vai vitusti vettä kun se sulaa. Onko täällä puukkosahaa? tarttis varmaan tehdä vähän reikää tuohon seinään, tuo nurkka sen varmaan nyt jäätää.
Enni lähti etsimään työkaluja ja Antti pyöri ympäriinsä etsien jotain patteria tai puhallinta mitä voisi käyttää ensiapuna. Työvaatetilasta löytyikin lupaava laite. Kenkien kuivatukseen tarkoitettu puhallin, jossa oli kuusi letkua. Ne oli tarkoitettu tungettavaksi kenkään ja laitteen toimiessa lämmin ilma kuivasi saappaat sisältä päin. Käy hyvin. Enni tuli takaisin viereisestä varastosta tuskastuneen näköisenä ja tyhjin käsin. Hän katsoi hetken Anttia, jolla oli käsissään puhallin ja jatkoroikka. Enni kääntyi ympäri, pyyhälsi varastoon ja toi tullessaan tavallisen vasaran. Ennen kuin Antti sai suutaan auki, Enni käveli vessaan ja takoi cyprokkiseen seinään kuusi reikää. Kolme nurkan molemmille puolille. Sanakaan sanomatta Antti ojensi puhaltimen ja kytki sen jatkojohtoon. Enni laittoi letkut kirurgisella tarkkuudella reikiin ja tunki ne syvemmälle kunnes seuraavan seinän levy tuli vastaan.
-Ei täällä paljon villat vastusta. Ei ihme ole jos jäätää.
-Laita ihan pienelle se puhallin. Lämmitetään pikkuhiljaa. Vähän niinku hypotermistä potilasta.
-Opetappa issääs naimaan ihan omalla ajallasi. Minut on lähetetty välikaton ryömintätilaan ensimmäistä kertaa kymmenen vanhana puhallin kädessä ja johtoa perässä vetäen.
-No sitten, mutta jos laitat sen täysille…
Enni oli pistänyt laitteen päälle säätämättä. Seinään hakattujen reikien sivusta pölähti jyrsittyä kipsilevyä, silputtua puhallusvillaa ja mustaa papanaa. Seos levisi tehokkaasti Ennin rinnuksille ja kaulahuiville. Antti kiskaisi jatkojohdon töpselin irti ja sieppasi naisen kainaloista pystyyn ja ulos ahtaasta vessasta. Enni yski ja Antti putsasi pölyä ja villaa pois hänen päältään. Köhiminen jatkui ja Antti kieputti irti villaisen kaulaliinan ja nakkasi pipon viereiselle pöydälle. Tässä kohtaa hän ymmärsi ottaa rukkaset pois käsistään ja jatkaa putsaamista hellävaraisemmin. Hetken päästä Enni nosti päänsä pystyyn ja työnsi karanneita hiuksiaan korvien taakse ja koitti saada hengitystään tasoittumaan. Antti suki myös Ennin hiuksia pois kasvoilta ja putsaili viimeisiä villan rämmäleitä hänen kaulastaan. Antti kaivoi uusien haalariensa taskusta puhtaan palan talouspaperia ja pyyhki Ennin nenän. Samalla hän kuivasi yskimisestä kostuneet silmän aluset. Ja siinä ne taas oli. Suomen sinisimmät silmät. Enni tuijotti hetken, eikä sanonut mitään lievästi tungettelevasta putsausoperaatiosta. Hän otti paperinpalan ja kuivasi silmänsä kunnolla ja niisti nenänsä. Sitten hän pudisteli hetken vaatteitaan ja veti haalarin vetoketjun kiinni ylös asti.
-Oisko täällä imuria jossain?
-Katso tuolta varastosta.
Antti käveli jäykin jaloin varastoon ja laittoi valot päälle. Imuri oli siististi huoneen takanurkassa. Hän käveli kohti peräseinää ja otti imurin käteensä, mutta jäi painamaan päätään kylmään seinään. Olihan oikea pelimiehen repla “onko täällä imuria”, voi helvetti. Antti manasi itseään vielä hetken ja lähti sitten jatkamaan jäätyneen vessan kriisiä.
Puhallin toimi yllättävän hyvin. Puolen tunnin päästä vessanpönttö täyttyi kuten kuuluu ja altaan hanasta tuli vettä kuten ennenkin. Robotin letkukelan kanssa tapeltiin vähän pitempään, mutta sekin aukesi ilman isompaa tappelua. Jaana ja Enni tarkastivat kaikki laitteet ja alkoivat päästää ammuja lypsylle yksi kerrallaan. Kaikki toimi, ainakin toistaiseksi, kuten kuuluu. Jaana lähti syöttämään sonneja toiseen navettaan ja kyttäämään siellä veden kulkua.
-Sinä voisit tulla kaveriksi katsomaan noi vasikat. Siellä voi olla turhan kylmä, että automaattijuotto toimii, mutta ei nyt manata vielä. Ihan vaan sillä varoin, että sielläkin pitää jotain taikoja tehdä.
-No jos minusta on apua, niin eihän siinä. Mennään katsomaan.
Antti kipitti Ennin perässä jättiläismäisen navetan toiselle puolelle, missä nuorkarjaa pidettiin. Navetan eri osien väliseltä käytävältä näki pihalle. Miehet painivat edelleen lämpökeskuksen kanssa hengitys huuruten. Erkki näytti kävelevän tuvalta toiselle. Varmaan lisäämään puita. Aatu oli näköjään tullut traktorimieheksi ja ajoi liiteristä suoraan kauhallisen puita joka torpan kynnykselle. Hyvin miesmäinen tapa hoitaa tilanne nopeasti. Antti katseli kun yhden puukauhallisen alle oli jäänyt rapulla istunut koristetonttu ja metrin verran jonkinsortin pensasaitaa,mikä kasvoi terassin reunassa. Joku tuosta saisi korvilleen.
Riisipuuro oli valmista kun ensimmäinen talon, nyt kymmenestä, nukkuvasta lapsesta, heräsi. Tiuku näytti puolta seitsemään ja naiset alakerrassa olivat saaneet parantaa maailman aamunsarastuksen alla ihan rauhassa. Siihen loppui rauha. Jonotettiin vessaan, pestiin käsiä kolme yhtäaikaa ja opeteltiin samalla kaikkien nimiä. Etsittiin päivävaatteet kaikille ja kisattiin miten nopeasti kukin pienistä saa ne sukat jalkaan. Helle ei ehtinyt saamaan aamukiukkua, vaan lyöttäytyi heti kaksosten matkaan. Ruokapöydässä oli melkoinen kuhina. Kissat kurkistelivat varovasti Adalmiinan huoneen oven raosta, mutta vetäytyivät samantien takaisin uusiin sängyihinsä kakluunin viereiseen lämpöön. Ansakin otti kuvia puhelimellaan suuresta lapsilaumasta ja naapuruston naisista. Kuvista tuli hienoja. Vilma istui salongin matolla ja teki dubloilla linnaa Usvan ja Joelin kanssa. Isommat pojat istuivat Emilin huoneen sänkyllä ja katsoivat pienestä telkkarista pokemoneja. Tyttöjä taas huvitettiin prinsessaleikeillä, kun näppärät sormet tekivät lettejä pieniin päihin ja kampaamossa juteltiin samalla kiihkeästi sekä pipsa possusta että poneista.
Välillä kyseltiin viesteillä mitä kotona tapahtuu ja milloin tulette syömään. Vastaukset olivat lyhkäisiä ja Eija arveli, ettei ihan pelkällä kahvilla ja marie kekseillä navetan taukohuoneessa korjauksesta tulisi valmista. Emil oli tullut jo aikaisemmin kotiin ja pysytteli huoneen valtaamisensa jälkeen lähinnä keittiössä. Hän leipoi taas jotain ja aloitti reippaasti auttamaan kun miehille päätettiin lähettää evästä. Eetu ajoi Hiluxin pihaan ja lastasi kolme kylmälaukullista ruokaa ja termospulloja. Hänet oli lähetetty kylälle ostamaan tupakkaa ja matkalla hän oli ajanut putkimies Patrosta vastaan. Eetu oli avannut oven ja Patronen myös. Ikkunat olivat lämppäreistä huolimatta umpijäässä. Asiansa selvitettyään Patronen kaasutti Hiacellaan kohti Niemen tilaa. Tupakat oli nyt auton etuistuimella ja ruuat takapenkillä. Eetu ajeli varovasti takaisin tilalle ja huitoi ihmisiä tulemaan vaikka vuorotellen kahville, syömään ja lämmittelemään.
Patronen jatkoi sähkärin ja miesten kanssa lämpökeskuksen korjausta. Sopivat että katsotaan keskus ensin ja sitten mennään porukalla talo ja navetta kerrallaan läpi, varmistuen että lämpö lähtee kiertämään joka paikassa ja vuotoja ei ole. Erkki, Eemeli ja Erik tulivat ensimmäisenä uuden navetan taukohuoneeseen ja lämmittelivät sormiaan jostain kaivetun sähköpatterin lämmössä. Vessaankin piti päästä. Toppavaatteet kahisivat ja karvalakkeja laitettiin kuivamaan patterin viereiselle penkille. Eetu ja Jaana levittelivät eväitä pöydälle ja miehet jättivät kursailun väliin ja alkoivat kaataa kahvia kuppiin ja syödä. Hetken päästä Eskokin tuli sisälle ja riisui vaatetta vähemmäksi. Karvalakki liittyi samanmoisten seuraan penkille. Miehet juttelivat putkista ja liitoksista ja Erkki kehui poikia, miten reippaasti olivat joka hommalle alkaneet. Jaana kävi välillä robotilla kyttämässä miten koneet toimii. Takaisin tullessaan välikäytävästä kuului meteliä ovista huolimatta.
-Minä sanoin sulle että piä kiinni siitä letkusta, enkö sanonut?
-Ja mie pidin, eikö se perkele mene siun kalloos
-Näytänkö mie perkele siltä että letku pysy liitoksessa, näytänkö?
-Hittooko nä siinä ruikutat, yhtä märkä tässä olen miekii ja viis vasikkoo lutkuttaa tuolla toisiaan maiosta märkänä. Vittu teiän äijiin kanssa
-Mie kysyin onko se venttiilli kiinni ja sinä vasiten sanoit, että ainahan se on. Oliko? No vittu ei ollut.
-Minä en ole tehnyt navettaa varmaan kahteen vuoteen, vitustako mie tiiä mitä hanoja täällä nykyään pietään auki, oisit ite kattonnu.
-Paleltuuko ne vasikat nyt sinne, märkiä olivat kun uitetut koirat
-Ne ei palellu, eikä ne ois tarvinnu ennää maitoakaan. Isoja elukoita. Sie teit niille oikeen juhlapäevän.
-No on se saatanan hyvä, että joku on tyytyväinen. Hittoako räkätät siinä?
Kaikki taukohuoneessa kääntyivät katsomaan kun kuuluvasti tulostaan ilmoittaneet Enni ja Antti tulivat huoneeseen. Molemmat roikottivat pipoaan kädestään ja olivat yltäpäältä maidossa. Haju oli varsin vekkuli, mutta ilmeet kuin ilmestyskirjasta. Jaana heitti parivaljakon eteen muitta mutkitta pyykkikorin ja osoitti sormellaan mitään sanomatta, että kamppeet pois ja koneeseen. Kärkäs sanailu jatkui vessasta kun molemmat siivosivat sisävaatteet päällä kenkiään lavuaarissa ja nurkassa puhalsi edelleen se ainut asia, millä kengät olisi saanut kuivaksi. Eetu ilmoitti vievänsä maidossa kypsytetyt heille suihkuun. Loputtomasti kinaava kaksikko puettiin ohkaisiin navettahaalareihin ja kumisaappaisiin ja juoksutettiin autoon. Nopeudesta huolimatta maito ehti jäätyä hiuksiin ja Eetu pakotti molemmat istumaan takapenkille tyhjien murosäkkien päälle, ettei penkit likaannu. Erkki ja Esko katsoivat yhdessä muiden kanssa, kun palelevat työläiset vietiin pihasta.
-Tuttu oli nuotti noillakin, Esko aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Kyllähän mie kuuntelin, että mikkee helevetti sieltä tullee. Letkut on irti ja paikat märkänä. Joku jottain lutkuttaa ja kauhia huuto. Sitä ois äkkiseltään veikkannu ihan jottain muuta ku juottolaitteen liitosta. Erik, se pittää muuten nyt korjata se venttiili. Se on Enni jo yhen perseen uhonnu kaivella ja tämän jälekeen hiän kuohiit teiät kaikki.
-Olen tainut siitä sanua ihan muutaman kerran. Omalle ukolle ja ihan näien muittennii kuullen.
-Jaana, kyllä mie muistan, mutta tässä nyt on ollut niin paljon. Miten sitä ois arvannu, että nuo kaks siellä ihtensä kylvettää.
-Se mahtaa teiän Eetulla korvat soia, kun piäsee pihhaan. Niin tappelevat ku kissa ja koira.
-Niihän nuo tekkööt, vuan elepä sano. Sitä monto kertoo kissa nukkuut ihan tyytyväisenä koirannii kainalossa, kun tarpeeksi kylymä on.
-Ennenko alatte kirkkoo varroomaan, niin mänkee perkele nyt piästämään muutkii kahville ja syömään. Tuolla jiätyy kuskii kaarelle.
Miehet keräsivät kamppeensa ja lähtivät pihalle. Jaana puisteli päätään ja meni taas ajamaan yhden elukan oikeaan paikkaan tämän tukkiessa kaikkien kulun robotin sisääntulossa. Korvamerkit heiluen ammu käveli paikoilleen ja sai rehuannoksensa. Jaana vilkaisi koneen näyttöä ja naurahti. Minionin Jarrusukka. Olisihan se pitänyt arvata.
Eetu soitti matkalta kotiväelle, että varautuvat mellakkaan. Hiluxin tullessaan pihaan kärhämä jatkui edelleen ja Adalmiina komensi lehmänpaskalle käryävän kaksikon sukkasilteen alakertaan. Suihkuja oli kaksi ja verho välissään he jatkoivat väittelyään niin, että Adalmiina sulki kaikki ovet perässään matkalla takaisin ylös. Enni vaahdotti hiuksensa kahdesti. Viereisestä suihkusta valui lattiaa pitkin saippuavettä, joka tuoksui hyvältä. Hetken ajan kiukkua kerätessään hän oli hiljaa ja erehtyi miettimään milloin viimeksi oli ollut näin lähellä alastonta miestä. No ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin eroottinen. Toinen suihku sammui ja Enni kuuli, että Antti otti pyyhkeen ja alkoi kuivata itseään. Kun Enni sammutti omansa, jostain ilmestyi pyyhettä ojentava käsi. Enni otti pyyhkeen ja kuivasi kasvonsa astuen samalla pois suihkusta.
-Mikä sinun perseeseen on sattunut?
-Hunni siihen on sattunut.
-Kukas perkele tommoista jälkeä saa aikaan ja miksi?
-Mikä. Mikä perkele. Hunni on hevonen.
-Se valaan kokoinen millä ratsastit vai?
-No se. Eikä se nyt niin iso ole. 165cm.
-Sen norsun nuppi oli yli kahdessa metrissä.
-Hunni on periaatteessa oikein kiltti poika.
-Periaatteessa? Ei toi kannikka nyt siltä näytä.
-Pidäppä ne silmäs siinä omassa perseessäs. Elukoiden kanssa sattuu kaikenlaista.
-Puriko se, ei kai se vaarallinen ole?
-Vitut se vaarallinen ole, pelle se on.
-Miten toi sitten sattui?
-Se roikotti mua haalareiden persauksesta. Arvioi vissiin vähän väärin mistä liha alkaa ja kangas loppuu.
Antin suupieliä nyki. Hän yritti olla kuvittelematta, miltä juuri ja juuri 160cm sulka päässä oleva Enni, roikkuu jättiläishevosen suusta kädet ja jalat viuhtoen. Antti tiesi, että tässä kohtaa nauraminen voisi olla terveydelle vaarallista. Ei auttanut. Hän piti pyyhkeestään kiinni ja kääntyi hekottomaan selkä Enniin päin. Hän näki peilin kautta miten toisella pyyhkeellä hiuksiaan kuivannut Enni vaihtoi taas väriään punaisemmaksi ja seuraavaksi kostea pyyhe lävähti Antin pakaraan kuin ruoska. Antti kääntyi ja yritti väistää. Seuraava lävähdys osui kylkeen ja Enni haki vauhtia seuraavaan tähtäillen huomattavasti alemmaksi. Antti tarttui aseeksi muuttuneeseen pyyhkeeseen ja pyöräytti pienen kiukkupussin nippuun itsensä ja pyyhkeen väliin. Hetken hän taas tuijotti vaarallisen sinisiin silmiin.
-Uskallappas, Enni murahti
Antti ei kuunnellut, vaan painoi suunsa Ennin huulille ja hiljensi hänet hetkeksi.
Ulkona pakkanen oli asettunut kahdenkymmenen kietteisiin ja siinä missä alakerran kylpyhuoneessa virtasi veri, ei sentään lattialla, naapurissa liikkui taas vesi. Ammattimiehet pakkasivat autojaan ja lähtivät selvittämään muiden talouksien pakkasen tekemiä vahinkoja. Navetat hoidettiin kuntoon porukalla ja kyttäiltiin talojen lämpenemistä tölli kerrallaan. Kello kävi jo viittä alkuillasta ja oli aika lähteä hakemaan evakot kotiin. Lasten pukemisessa ja autoon pakkaamisessa oli taas oma hommansa, mutta vähitellen kaikki Niemen perheen jäsenet olivat matkalla kotiin. Enni istui takapenkillä ja tuijotti pimeässä vuorottelevaa peltoa ja metsää. Huulia poltti edelleen ja rintaan sattui ajatuskin siitä, että kohta Antti taas lähtisi. Niin kuin aina ennenkin. Ja hän jäisi yksin. Tänne pirun selän taakse pakkaseen.